tiistai 20. maaliskuuta 2018

GFG, ekat päivät hyvillä fiiliksillä.

Homma on potkaistu hienosti käyntiin. Ekana päivänä meni aikalailla kuten arvelinkin, pientä nälkää ja illalla vähän enemmän nälkää. Lisäksi jatkuvaa pissalla ramppaamista, hienosti lähti viikonlopun aikana hankitut pöhöt liikenteeseen,  -1,9kg. Viikon eka aerobinen tuli suoritettua treffien(!) merkeissä, tapasin uutta tuttavuutta kävelylenkillä. Kyllä, ihan oikeat tindertreffit, luoja paratkoon! Siinä mukavasti heilahti puolitoista tuntia höpötellessä. Ja kyllä, seuralainen pääsee toiselle kierrokselle, sen verran mukavasti juttua irtosi eikä muutenkaan ollut mitään moitittavaa.

Tuon jälkeen vasta nälkä olikin, luojan kiitos ymmärsin keitellä tarvittavat riisit jo valmiiksi jotta saan sitten syödä päivällisen kun pääsen takaisin kotiin reissultani. Enemmänkin olisi mennyt ja pieni kalvavuus jäikin aterian jälkeen, mutta unohtui kun keittelin korvikkeeksi vihreää teetä ilman mitään höysteitä.

Nukuin oikein hyvin ja heräsin pirteänä, mikä on mulle ollut viimeajat hyvin vieras asia. Yleensä torkutan puoli tuntia ennen kuin kissat saavat hermoromahduksen ja alkavat tosissaan kammeta eukkoa ylös ruokaa antamaan. Aamulla puuro maistui ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan söin aamulla hyvällä ruokahalulla. Siitä sitten aamutoimet, ruokien punnitsemiset ja pakkaamiset messiin ja kohti päivän haasteita.

Päivä itsessään oli koulutuspäivä ja siinä se heilahti tyrkylle laitettuja Domino-keksejä tuijottaessa kuola toisesta suupielestä valuen. Vastustin kiusausta ja nassutin tyytyväisenä omia eväitäni, jotka koostuivat kasvissekoituksesta, porkkanaraasteesta, raejuustosta, öljystä ja kanasta. Nam nam. Ja taas oli sama ilmiö, tyhjä olo vaikka juuri oli syönyt. Veikkaan että tavallista alemmas ajetutut hiilarit tekevät sen että maaru ei tunnu niin täydeltä kuin normaalisti, mutta uskon että tähänkin tottuu. Ainakin ennen on aina tottunut kun tällaisia läskinlähdetyksiä olen tehnyt.

Sama huussissa ravaaminen on jatkunut tänäänkin, vettä kun menee kolmisen litraa per päivä. Veikkaan että huomen aamulla on taas hieman pienempi lukema puntarissa, kyllä siinä yleensä pari päivää menee ennenkuin selviää mikä on oikea lähtötilanne kaiken kerätyn herkuttelupöhötyksen alla. Ja johan sen pystyi eilisaamuisista silmäpusseista päättelemään että kyllä tuolla nyt jotain ylimääräistä taitaa olla... 

Illemmalla pääsin pitkästä aikaa polkemaan rakasta Bianchiani, joka on olohuoneessa nököttänyt onnettomana odottamassa sairasteluni ajan.  Suomennettakoon että kyseessä on maantiepyörä joka leikkii kuntopyörää olohuoneessa talven ajan ja pääsee sitten kesän korvalla ulos ajoon. Tunnin hikinen sessio Netflixiä katsellessa riitti tälle kertaa, kuitenkin edelleen hieman varovasti aloittelen liikuntaa pienen paussin jälkeen jotta kroppa ei saa hepulia eikä mikään muu pöpö saa otetta.

Nyt on hyvä fiilis päivän touhuihin. Virtaa on valtavasti, fiilis hyvä, pieni nälkä, pieni suklaanhimo ja tunnen olevani suuresti elossa. Ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)