perjantai 25. tammikuuta 2019

Morsiusdieetti, viikko kolme.

Heippa!

Kolmas viikko tautaa olla plakkarissa, jessus miten nopeasti aika menee. Tämä onkin ollut hieman takapakki viikko, ei muuten mutta vaa'alla. Keho ilmoitteleli omasta olemassa olostaan ja hormonitoiminta rysäytti päälle turvotuksen lähinnä alavatsalle ja reisiin. Nyt tilanne on jo normalisoitunut painon ja pöhön suhteen, kuten yleensä käy. Pahinta kestää pari, kolme päivää ja sitten hiljalleen laskee.

Inhottavinta tässä on ollut se jumalaton syömähimo, jossa on totisesti ollu hormonihuuruisella pitelemistä. Miinuksilla on menty koko viikko, mutta ei aivan niin mallikkaasti kuin olisin suonut. Suhtaudun tähän nyt kuitnekin rauhalllisesti, sillä aikaa on vielä rutkasti ja pienempi kalorivaje lähinnä vaan hidastaa tahtia hetkeksi, jos edes sitäkään.

Liikuttua on tullut kylmästä huolimatta, minä en tekemättä jätä jos on mahdollisuus ja jaksamista treenata. Ulkona toki vähemmän, mutta koska kellarissa nököttää maantiepyörä ja juoksumatto, on tekosyyt aikalailla taputeltu. Työmatkaliikuntaa tulee joka päivälle, joko kävellen tai pyörällä.

Tässä viikon punnailut ja mittamuutokst verraten viime viikolle.

22.1.2019

Paino 60,5kg (viime viikolla 59,9kg)
Selkä 91 cm -1 cm
Vyötärö 72 cm 0 cm
Lantio 92,5cm -0,5cm

Ensikerralla tuleekin neljä viikkoa, voisin vaikkapa tasan kuukauden kuluttua aloituksesta läväyttää tiskiin ensimmäisen kuukauden overall- lukemat.

Mukavasti alkaa jo omaankin silmään näyttää maha pienemmältä ja vaatteet kinnaavat vähemmän.

Kivaa viikonloppua kaikille, mulla onkin tänään vapaapäivä. Tiedossa mattointevallia ja pitsineuleen harjoittelua, puikolla on tällä kertaa ihana, sininen mohairbolero. :)

tiistai 15. tammikuuta 2019

Toisen morsiusdieettiviikon kuulumiset

Moikka!

Viikko lähti mukavasti käyntiin vapaapäivän merkeissä. En tehnyt koko päivänä juuri mitään hyödyllistä, pikkuisen lumitöitä ja ruokaa töistä palaavalla avokille ja siinä samalla toki itsellenikin. Sen sijaan neuloin sukkia, koko päivän. <3
En muistanutkaan kuinka kivaa se on pitkästä aikaa, mutta kirjoittelen näistä sitten jossain muussa yhteydessä jos sille tuntuu.

Viikonloppuna tulikin sitten hieman herkuteltua ja kalorit jäivät nätisti +-0 tilanteeseen. Sinänsä ei nyt mikään täyskatastrofi, mutta hidastaa hieman edistymistä. Tänään kumminkin käväisin puntarissa ja mittailin uudet mitat ja pientä edistystä tässä tapahtuu sekä painossa että mitoissa.

Joten tässä uudet mittailut ja punnailut:

15.1.2019
Paino 59,9 kg
Selkä/rinta 92 cm, muutos alkuun nähden -4 cm
Vyötärö 72 cm, muutos alkuun nähden -4 cm
Lantio 93 cm, muutos alkuun nähden -1 cm

Voin sanoa että nälkä on ollut mutta energiaa on kuitenkin sen verran että jaksaa urheilla eikä kiukku vaivaa. Tasaisesti kun muistaa syödä vähän kerrallaan ja ei turhia naposteluja väliin niin hyvä tulee. Pikkuisen toki mietin treenipäivinä että mitä syön ja milloin ettei vatsa ole liian täynnä tai liian nälkä etten hyydy kesken treenin. Pääasiassa nämä treenit ovat juoksua, mutta pari kahvakuulatreeniäkin olen saanut ujutettua mukaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa, näillä mennään päivä päivältä hitusen kevyempänä.




perjantai 11. tammikuuta 2019

Ensimmäinen viikko morsiusdieetillä

Ensimmäinen viikko tuli täyteen tänään ja tässä pientä päivitystä.  

Otin kolme mittaa,  vyötärön,  lantion ja yläselkä kainalon alta. Jalkoja on turha mittailla, keskivartalo kun tässä muutenkin lähinnä on ongelmana. Jaloissa on vahvuutta ja ihan mielelläni sitä siellä pidänkin.

Joten, tässä alkumittaukset ja ekan viikon  tulokset sekä punnitus. 

Lähtötilanne 2.1.2019

Paino 61,3kg
Rinta 96cm
Vyötärö 76cm
Lantio 94cm


7.1.2019  ja muutos:

Paino 60.7kg -0,6kg
Rinta 94cm -2cm
Vyötärö 73cm -3cm
Lantio 94cm -

Hyvin huomaa mistä pöhötys lähti liikenteeseen, kyllähän se tuonne keskivartaloon on jemmautunut. Yläselkä oli yllätys, näköjään jemmaan turvotusta myös sinne. Mulla kyllä aina lähtee ensimmäisenä mitat pienentymään yläkropasta ja alakroppa odottaa vuoroaan vähän aikaa.

Mielenkiinnolla odotan mitä tästä tulee, ainakin nyt tuntuu että kroppa toimii hyvin ja on virtaa treenatakin ja samalla paino hiipii alaspäin. Tämä nyt tällä kertaa ei ole mikään Jutta-dieetti joita on tullut testattua useampaakin otteeseen ja ne ovat aina kaatuneet enemmän ja vähemmän omaan rajallisuuteensa. Nyt teen tasan niinkuin hyvälle tuntuu ja lasken lasken kaloreita ja liikun tasan niinkuin haluan, silloin kun haluan.  Ei mitään kikkailuja, puhdasta matikkaa.

Mulla on kutina että keväällä tämä mimmi on jo aika tikissä.


perjantai 4. tammikuuta 2019

Lempeys ja armollisuus itseä kohtaan

Kliseinen "uusi vuosi, uusi elämä."

Ja juurikin näinhän viime vuosi on mennyt ja vauhdilla sittenkin. Kirjoittelin jo aiemmin  siitä miten olen saanut itseni kiinni itselleni valehtelusta kaikenlaisen suorittamisen suhteen, eli miksi olen tehnyt asiat aiemmmin niinkuin olen tehnyt. Mitä oikeastaan olen koittanut peittää ja miksi ihmeessä olen lähinnä rankaissut itseäni muiden tekemistä virheistä. Minua on kohdeltu huonosti parisuhteissa ja suojasin itseäni rakentamalla "kovuuden"muuria jonka taakse piiloutua. Kuntosalilla rakensin itsestäni fyysisesti vahvempaa jotta näyttäisin siltä ettei minua mikään kaada. Ihmisiltä piilouduin samanlaisen uhon taakse jota teini-ikäinen tuntee kun piilottelee omaa epävarmuuttaan ja kipuaan.

Tämä vuosi on opettanut sen miten itseä tulee kohdella lempeydellä ja ymmärryksellä: Olen antanut itselleni luvan olla avoimena omille tunteilleni ja karsinut elämästäni asiat jotka eivät palvele sellaista elämää jota haluan elää, mukaan lukien reipas vuosi sitten päättyneen epäterveen parisuhteen joka perustui lähinnä siihen että minua käytettiin taloudellisesti hyväksi.  Päätin tuolloin että en anna enää kenenkään kävellä ylitseni enkä siedä epäkunnioittavaa käytöstä keneltäkään.

Jos jokin tuntuu pahalta, se myös on sitä ja siihen tunteeseen pitää luottaa eikä piiloutua kuten tähän asti olen tehnyt. On hassua, ettei piiloutumistaan ole tajunnut vasta kun jälkikäteen.

Nyt taas kun asiaa ajattelee, huomaa pakkoajatuksia ja henkistä kipua joita on koettanut suorittaa pois erilaisilla keinoilla, joista on osin ollut  myös vahinkoa. Ja täytyy myöntää etten suoraansanottuna oikein tunnista enää itseäni sellaisena kuin olin vielä vuosi sitten, niin paljon on maailmani pyörähtänyt ympäri ja unelmat ovat alkaneet toteutua kun olen päästänyt irti pelosta ja piiloistani.

Rakas puolisoni on ollut minulle suunnannäyttäjä, antanut minulle  näkökulman joka sai minut lopettamaan itseni ruoskimisen. Vihdoin ymmärsin sen että minun ei tarvitse olla jotain vain siksi että muutkin ovat tai joku muu sitä vaatii.

Tämä joku muu voi olla vaikkapa somefiidi, joka saa tuntemaan syyllisyyttä siitä ettei kroppa ole enää kuin kakskymppisellä fitnesspimulla tai koti ole just vimpan päälle ja valkoinen. Tai että minun ei tarvitse  olla superihminen joka vaan jaksaa ja jaksaa niin töissä kuin vapaa-ajalla eikä koskaan näytä todellisia tunteitaan vaikka kuinka sattuu.

Viimeinen vuosi on ollu todella mullistava, ihana, raskas ja täynnä upeita asioita. Se on pakottanut katsomaan asioita sellaisina kuin ne ovat, nostanut pintaan kipuja joita en tiennyt olevan olemassakaan ja samaan aikaan olen kokenut eheytyväni kun olen saanut turvassa käydä läpi riippakiviäni.

Toivonkin, että tulevana vuonna osaisin vielä paremmin luotsata itseäni kohti kokonaisvaltaisesti onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää.

Mukavaa viikonloppua ja loppiasta!

torstai 3. tammikuuta 2019

Heippa pyhäpöhö, tervetuloa arki!

Jotenki ihanaa saada puputtaa kevyempää evästä; paljon kasviksia, kanaa, riisiä, salaatteja... ah.  Tekee hyvää joulun tuhdimpien eväiden ja joulutortun mussuttamisen jälkeen, voin sanoa että ei tullut katsottua oikeastaan yhtään mitä suuhuni laitoin. Ja paljonko.

Toki huomaan että maha oppi vähän liian isoihin annoksiin ja hiilareihin, nälkä on tullut ja tuntuu ettei kevyempi eväs meinaa piisata. Eikä se piisaakkaan jos kerran miinuksilla on tarkoitus elää niin kauan että vararengas vyötäröltä häipyy.

Nesteet lähti liikkeelle aikalailla heti, tässä on nyt pari päivää oltu sievemmin  ja vaa'alla töröttää jo hieman pienempin lukema kuin ekalla punnituksella. Tänä aamuna jumppailin kotosalla kahvakuulalla ja kehonpainolla semmoiset 45 minuuttia, ajelin fillarilla duuniin ja illalla juosten kotiin, siitä huolimatta että pakkasta on likemmäs 20 astetta. Ei meitä kovin montaa ollut liikenteessä jalan, nekin vähät ihmiset joita vastaan tuli lähinnä katsoivat että mikä perhanan hullu tuolla juoksee tällä kylmyydellä. Juoksin reippaat puolituntia kotiin, varustus oli juuri nappiin ja kylmä ei päässyt hiipimään niskaan; riittävästi kun laittaa päälle ja ohuita kerroksia niin hyvä tulee. Mikään vauhtilenkki tämä hölköttely ei ollut, mutta kyllä maar oli mukavaa kun ei liikenteessä ollut juuri ketään, lunta puut täynnä ja rapsakka keli. 

Kyllä vaan kannatti jälleen kerran lähteä. Harvemmin sitä tulee kotiin tatti otsassa lenkin jälkeen.




Uuden vuoden juoksu juostu

Hyvää Uutta vuotta! 

Uusi vuosi alkoi jotenkin yllättäen, ihan ei ole vielä sisäistänyt että hei nyt tää pyörä taas pyörähtää uudelleen.

Meillä uuteen vuoteen varustauduttiin Vaajakosken Terän järkkäämässä Paviljongin pamauksessa; avokki kävi hilpaisemassa kympin miesten pääsarjassa ja minä tyydyin vaatimattomammin naisten 5km kuntosarjaan.

Tuuli oli jo menomatkalla aivan helvetillinen ja kummasti alkoi kaduttaa etten pistänyt toisia tuulenpitäviä housuja matkan ajaksi päälle. Siirtymä oli vajaat 3km, mutta kummasti siinäkin ehti huju ja kalsa hiipiä iholle. Vaikka pakkasta ei ollut kuin nelisen astetta, teki tuuli nopeasti vilun. 

Paikalle päästyä havaitsin ilokseni että mukavasti oli osanottajia kylmästä tuulesta huolimatta. Onneksi sentään lumisade ei hiipinyt niskaan vielä juoksun aikana, keli oli sinällään ihan mainio juosta, eikä tuulikaan itse kisaa haitannut, kuitenkin iso osa saatiin juosta puiden suojissa. Pahimmat tuulipaikat olivat Jyväsjärveä halkovat sillat ja itse tapahtuma-alue, mikä sinänsä ei tullut mitenkään yllätyksenä.

5km paineltiin aikaan 26:59, kovempaakin olisi päässyt jos vain olisi mennyt jo alusta asti reippaammin enkä olisi jäänyt hölköttelemään. Tyytyväinen olen tähän vuoden viimeiseen juoksuun ja varustus osui aikalailla nappiin. Juoksin nappuloilla, nastarit olisivat olleet ehkä turhan lipsuvaiset, kuitenkin tiellä oli jonkun verran lunta johon nasta ei olisi kumminkaan päässyt puremaan.

Juoksun jälkeen kiskottiin toppatakkia niskaan ja lähdettiin kotia kohti, vielä hieman navakammassa tuulessa kuin menomatkalla.  Kuten jo arvelin, kotona odotti kaksi säikkyä kissaa,  rassut pelkäsivät uuden vuoden pommeja. Suihkin ensitöikseni Feliway- suihketta ympäri asuntoa ja manailin etten ollut suihkinut sitä jo lähtiessä. Onneksi rauhoittuvat kuitenkin nopeasti kun tultiin kotiin ja huomasivat ettei taidakaan olla hätää ja kyllä ainakin oman kokemukseni mukaan Feliway auttaa kissoja stressitilanteessa. 

Sauna oli laitettu ajatuksella päälle jo aiemmin ja sinne oli ihana mennä. Iltapalaksi itsetehtyä pizzaa nassuun, pakollinen tulosten spekulointi ja ajoissa ennen kymmentä nukkumaan; totesimme että eiköhän vuosi vaihdu ilman meidän valvomistakin kuten aina ennenkin ja sitäpaitsi eipä ilotulitusta olisi juurikaan edes näkynyt meille asti, sen verran sankasti tuli lunta illasta. 

Ei aina jaksa eikä aina tarvikkaan. Onneksi. 

Eipä mulla muuta kun onnea ja menestystä uudelle vuodelle jokahittelle!


maanantai 31. joulukuuta 2018

Mitä tapahtui kun salitreeni loppui?

Viimeisestä salitreenistä alkaa olla jo riittävän kauan voi jo hämmästellä mitä oikein sen jälkeen on kropassa tapahtunut.  Muistaakseni kävin viimeisen kerran jumpalla jossain heinäkuulla ja sen jälkeen on tullut liikuttua lähinnä juosten ja pyöräillen. Minkäänmoinen jumppa ei ole kiinnostanut pätkääkään puoleen vuoteen, niin totaalinen stoppi siihen tuli.

Sanomattakin on selvää että lihaskunto on heikentynyt aivan jäätävästi ja kropan "koossapitäminen" ei ole niin luontevaa. Ja rasvakudosta on selvästi enemmän, kropa ei ole enää niin tiivis kuin se oli puolisen vuotta sitten. Toki kintuissa edelleen on jerkkua ja lihasta mukavasti, mutta muualta lihasmassa on kadonnut silmin havaittavasti. Tietenkin tämä puoli asiassa harmittaa, mutta toisaalta tauko on tehnyt päälle aivan mielettömän hyvää ja on ollut vapauttavaa saada tehdä ihan jotain muuta. Tarkoitus olikin katsoa että alkaako intoa löytyä tauon jälkeen uudelleen ja millä tapaa sitä alkaisi toteuttamaan.

Kummasti on alkanut hieman jumppa kiinnostaa uudelleen ja olenkin päätynyt semmoiseen ratkaisuun että aloitan kotitreenaamisen kahvakuulalla ja kässäreillä, lähinnä siksi että saisi edes jonkinlaisen pohjakunnon myös muualle kroppaan. Pari kertaa viikkoon on ajatuksena tehdä koko kroppa läpi, sen verran uskoisin voivani suht vaivatta tekemään aerobisen rinnalla ilman että se vaikuttaa suuremmin treenaamiseen ja lihasmassaa ei kertyisi kilotolkulla, päinvastoin ylimääräisestä 5 rasvakilosta olisi tarkoitus päästä eroon tässä kevään mittaan. Jos se osin korvaantuu lihaksilla, niin fine, mutta kunhan muoto kevenee ja juoksu/pyöräily kulkee entistä paremmin niin ollaan asian ytimessä.

Hommasinkin pari kahvakuulaa vanhojen lisäksi, eli nyt löytyy 4kg, 6kg, 10 kg ja 12kg. Lisäksi säädettävät käsipainot aina 12 kg asti ja yksi 20kg käsipaino.

Muutamaa kivan tuntuista esimerkki ohjelmaa on tullut jo testattuakin, pienellä säätämisellä varmasti saan niistä itselleni sopivat. Kahvakuula on minulle uusi treenimuoto, juurikaan ei ole tullut varsinaisesti kuulaa heiluteltua ellei sitä lasketa että salilla tuli satunnaisesti tehtyä pystypunnerrusta tai vipareita kuulalla. Tällä kertaa opetellaan tekemään paljon dynaamisempaa jumppaa, uskon että siitä on hyötyä myös varsinaiseen kardiotreeniin.

Uuteen vuoteen uusilla pelivälineillä ja superkliseisellä herkkulakolla. Taas vatvotaan urakalla  kaloreita, jumppaohjelia, juoksulenkkejä ja vaa'alla tönöttäviä lukemia. Koittakaa kestää.